Etusivu
Tilaukset ja osoitteenmuutokset
Aineistoa seurapalstalle
Juttuvinkit
Pääkirjoitus
Toimitus
Ilmoitukset
Mediatiedot
Lehti
Palaute  
 
 
Etusivu Uutinen
 
 
 

Voimavaroja vanhemmuuteen

Sairaalapastori Mia Kähärällä on työkokemusta perheneuvonnasta, ja hän on nähnyt perheiden elämää monesta suunnasta, usein kriisien kautta. Hän tietää, että kasvattajien voimavarat ovat joskus vähissä.

Mia Kähärän mukaan lapsi kasvaa kaikkien aikuiskontaktien kautta.

–Samoin me aikuiset kasvamme toistemme kautta, mutta sitä ei kutsuta kasvatukseksi, vaan ihmisenä kasvamiseksi.

Kähärän mukaan lasten kasvattaminen tuntuu hetkittäin helpolta, mutta välillä on hetkiä ja aikoja, jolloin se on kaikkea muuta. Eri ikävaiheissa on omat haasteensa.

–Pienten lasten vanhemmat joutuvat jaksamaan risaiset yöt ja väsymyksen, uhmaiät ja lasten keskinäisen kinaamisen kuuntelemisen. Murrosikäisten kanssa on usein omat raastavat vaiheensa.

–Aikuistuvien lasten kohdalla ehkä suurin vanhempien sulateltava asia on silloin, jos lapsi valitsee elämälleen sellaisia latuja tai ajattelutapoja, joita itse on vaikea hyväksyä.

Kähärän mukaan ehkä vaikeinta vanhemmuudessa on hyväksyä se, että lapsi onkin erilainen kuin vanhemmat toivovat.

–Miten rakastaa toista silloin kun hän ei ole minulle helppo? Tämä kysymys muuttaa muotoaan eri ikävaiheissa, ja vanhempi huomaa olevansa yhtä keskeneräinen kuin aiemminkin. Jotakin onneksi aina tajuaa matkan varrella ja oppii hyväksyvämmäksi.

Voimia koetellaan

Kähärä muistuttaa, että jo vanhemmuuden perusasetelmissa on omat haasteensa, mutta elämässä voi tulla eteen muitakin asioita, jotka koettelevat kasvattajan voimavaroja.

–Kasvatuserimielisyydet tai muut riidat vanhempien kesken tai suvun suuntaan voivat johtaa huonoihin väleihin, jopa välirikkoon. Kasvattajan voimavarat voivat hiipua kotona tai töissä olevista kuluttavista olosuhteista tai terveyssyistä. Todella raskaita tilanteita ovat vakavat sairastumiset tai perheenjäsenen kuolema, Kähärä toteaa.

Myös vanhempien eroaminen muuttaa usein kasvatusasetelmat kokonaan. Jompikumpi vanhempi ei näe enää lasta yhtä paljon kuin ennen. Myös isovanhemmat voivat surra, varsinkin jos ero on hyvin riitainen. Pahimmillaan lasten tapaaminen vähenee huomattavasti tai asioiden järjestelyistä saattaa tulla monimutkaisia ja jännittyneitä. Vanhempien voimavarat vähenevät.

 

 
Sairaalapastori Mia Kähärän mukaan vanhempien tulee kantaa vastuuta lapsistaan, mutta antaa heidän aikuisena elää omaa elämäänsä.
 
 

 

 

Etusivulle

LUE JUTTU KOKONAISUUDESSAAN ELIMÄEN SANOMISTA
 
Elimäen Sanomat